Jalkanarun asentamisohje ketun jäljelle.

Välineiksi käyvät mm: Pölyhuiska/ketunhäntä varren päässä, lasten muovilapio, Pieni soppakauha/lusikka varren päässä sekä mielellään kumikäsineet(ei välttämättömät). Välineet ovat samat kaikille narumalleilla, mutta nämä ohjeet ovat tarkoitettu erityisesti sellaisille naruille, joissa laukaisukaitteena toimivat erilaiset läpät tai astinkupit. Repo-mallisen narun jossa sangat työnnetään suoraan jälkeen, peitellään eritavalla.

Kun sopivat jäljet löytyvät(Kettu kulkenut monesti samaa jälkeä), aletaan suunnittelemaan narun sijoituspaikkaa. Paikka kannattaa valita jo etukäteen, ettei turhia jälkiä tarvitse peitellä ja samalla vältetään myöskin hajujen leviäminen. Paikka kannatta valita niin, että juuri tulevan narun lähellä on jokin risu tai muu, jonka takia kettu joutuu kiinnittämään huomionsa muualle kuin jälkeen. Jälki kannattaa valita myös niin että narua ei laiteta ketun harhajäljelle. Jäljen vierelle kannattaa tulla myös jonkin näköesteen takaa, jolloin eliminoidaan ylimääräisten jälkien peittely. Vältä kaikenalisten hajujen jättäminen "työmaalle". Nenästä tippuu herkästi touhutippoja sekä räkää. Joskus käytetään hengityssuojainta tai huivia naaman edessä juuri tästä syystä. Narunasetuspaikalla kannattaa välttää myös lumien tiputtelua puista.

1. Ketun jälkeä kaivetaan syvemmäksi jäljen kohdalta. Kuopan tulee olla riittävän suuri laukaisuläpälle. Läpän alle pitää jäädä yli 5cm tyhjää tilaa.

1.1. Tässä kaivettu kuoppa on valmis.

2. Kaivetun kuopan ja itsesi välille kaivetaan pitkänomainen ura, johon jalkanaru lasketaan viritettynä. Uran ei tarvitse olla syvä, mutta narun pitää upota siihen vaivattomasta ja jälkiä tasoitellessa naru ei saa näkyä pinnalla. Jarrukapula asetellaan samalla. Jarrukapulan voi asetella vaikka tukijalkasi viereen, mutta sitä ei saa painaa liian syvälle lumeen, jotta kettu saa naruun tarttuessaan jarrukapulan liikkeelle.

2.2. Viritetty naru lasketaan uralle ja vaijeri, joka kiertyy ketun jalan ympärille asetellaan kuopan reunoille sopivasti. Vaijeri kannattaa asetella sopivasti yläviistoon jäljen vastakkaista reunaa kohti. Tässä vaiheessa voi painaa lapiolla ylimääräisen vaijerin jalkanarun ja jarrukapulan välissä hangen sisälle.

3. Kaivettu kuoppa ja naru peitetään kokonaan lumella varovasti, ettei naru laukea. Käytä jälkien täyttämiseen lunta omien jälkiesi suunnasta ja mielellään aivan pintalunta, jolloin raekoko on sama.

4. Varren päähän laitetulla lusikalla tai pienellä soppakauhalla kaivetaan varovasti uusi jälki laukaisuläpän kohdalle. Läpän ja jäljen pohjan väliin ei saa jäädä paljoa lunta, jotta ketun astuessa naruun se ei laukea liian aikaisin. Jälki muotoillaan soikeahkoksi ja kummaltakin reunalta jälkijonon suuntaisesti pyöristetään reunoja. Mallia kannattaa ottaa "oikeista" jäljistä.

5. Jälki viimeistellään pölyhuiskalla. Teräviä kulmia pyöristellään ja ylimääräiset lumikökkäreet ja roskat joita on pudonnut mm. puusta, poistetaan. Jotkut ripottelevat pakkaslunta jäljen päälle, mutta se ei ole välttämätöntä. Siirreltäessä pakkaslunta, sillä on tapana kovettua ja saattaa näin estää narun laukeamisen.

6. Lopuksi peitellään omat jäljet ja viimeistellään pölyhuiskalla tai ketunhännällä. Omien jälkien peittämispituus riippuu maastosta. 2-6m. Kun ajattelee itsensä ketun rooliin ja katsoo jälkeä ketun korkeudelta, voi huomata minne asti kettu näkee. Tärkeintä on pyöristää terävät kulmat.

7. Valmis jälki näyttää kutakuinkin tältä.

8. Jos huomaat ketun jääneen naruun, kannattaa aloittaa jäljitys, ellei kettu ole jäänyt kiinni lähistölle. Pakomatka ei usein ole pitkä. Paikasta riippuen parista metristä sataan metriin. On harvinaista, että kettu on päässyt kulkemaan useita satoja metrejä. Jalkanarut on tarkastettava päivittäin ja mielellään aamulla.